Oli viereen kirkkotieni soma, korea kärpässieni tänä aamuna työntynyt.
Sen punainen lakki loisti ja sen pienet pilkut toisti koko metsän hymyilyt.
Kun sille päälle satun, otan päästäni lierihatun myös edessä pienien.
Minä kumarsin kohteliaasti. Näes, kuulin kun sieni haasti näin kielellä sienien:
”Hei, huomenta, tatti musta! Ihan tunnen liikutusta, kun sinua katselen.
Elo alla taivaan sinen on kaunis ja myrkyllinen. Ole varuillas, ihminen!”
Jaakko Haavio Ikikevät, 1947
