torstai 20. lokakuuta 2011

Pikkusieni seisoo


Pitkien sateitten jälkeen
syksyn keltaisten lehtien lomista
puhkeavat sienet
omituisesti tuoksuvina
kasvaen kylmiksi ja lihaviksi
kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.

Haperoiden lakit ovat kuin himmeästikiiltävää,
punaista tai kellertävää porsliinia.
Haapasienet nousevat maasta
hauraina ja naurettavan pieninä
muistuttaen kuolleen lapsen harmahtavia korvalehtiä.

Keltasienet hymyilevät kuivina ja iloisina,
siroina ja keltaisina kuin voi.
Yksinäisinä, suurina ja ilkeinä
loistavat kauniitten kärpässienten
punaiset, valkopilkkuiset lakit
hohtavanvalkoisten jalkainsa kannattamina.
Tatit komeilevat suuruudellaan,
ruskeankeltaisina, kömpelöinä ja tyhminä.
Imevät itseensä paljon kosteutta ja matoja
ja putoavat lopulta ilettäviksi, liinaisiksi kasoiksi.
Mutta tummanruskean, kiinteän herkkutatin
tahtoisi syödä juuri maasta poimittuna,
vielä mullalle tuoksuavana.

Katri Vala (1945)




Vilja seisoo jo ihanasti ja uudessa kärpässienihaalarissa on helppo vielä harjoitella lisää. Kaava on yhdistelty haaremihousuista ja liivimekosta.