tiistai 19. tammikuuta 2016

The Phoenix again



On the ashes of this nest
Love wove with deathly fire
The phoenix takes its rest
Forgetting all desire.

After the flame, a pause,
After the pain, rebirth.
Obeying nature’s laws
The phoenix goes to earth.

You cannot call it old
You cannot call it young.
No phoenix can be told,
This is the end of the song.

It struggles now alone
Against death and self-doubt,
But underneath the bone
The wings are pushing out.

And one cold starry night
Whatever your belief
The phoenix will take flight
Over the seas of grief

To sing her thrilling song
To stars and waves and sky
For neither old nor young
The phoenix does not die.
 

May Sarton

 
 
Hyytävän kylmänä ja pimeänä tammikuun päivänä nousi tuhkasta ajatus elvyttää Elämän tilkkuja uuteen eloon. Tilkkuja on vuosien saatossa kertynyt, vanhojen kuvien mallit kasvaneet ja elämä kuljettanut aivan uusiin suuntiin. Silti käsillä tekeminen on säilynyt.
 
Kuin Feeniks -lintu, myös tämä blogi saa siivet alleen ja nousee lentoon.
 
Tervetuloa lukemaan ja ihana kun olet mukanani tällä matkalla, jonka määränpää on toistaiseksi tuntematon.
 
Arja